1. Blogikirjoitus

Tämä blogitekstin aloittaminen on jostakin syystä venynyt ja mietin, jopa oikoteiden etsintää muiden opiskelijoiden blogiteksteistä. Päätin kuitenkin silmäillä aluksi Carita Kiilin väitöskirjaa aiheesta ”Internetlukeminen yksilöllisenä ja yhteisöllisenä toimintana”. Kiilin mukaan opiskelijoiden tiedonhaku voi olla tehotonta ja työskentely saattaa jäädä pinnalliseksi faktojen kopioimiseksi. Myönnän, että tämä kuulostaa hyvin tutulta. Palataan kuitenkin ensimmäiselle luennolle, jolloin pohdimme ryhmäkeskusteluissa, millainen on koulu vuonna 2040. Kyseisenä aamuna keskustelumme ei ollut kovin korkealentoista, mutta myöhemmin törmäsin liittyen samaan aiheeseen Joonas Miettisen kirjoittamassa tekstissä asiallisella hyvejohtajuus.fi-sivustolla. Miettinen on vastavalmistunut elämänkatsomustiedon aineenopettaja ja luokanopettaja, joten hänen kirjoituksena lienee ihan relevanttia tähän siteerattavaksi. Miettinen arvelee, ettei vuonna 2040 koulu vastaa enää tiedon jakamisesta ja opettamisesta, vaan sen tekee internet, robotti tai interaktiiviset pelit. Internetin, robottien ja interaktiivisten pelien lisääntyminen ulottunee todennäköisesti yhä enemmän tulevaisuudessa koulumaailmaan, mutta tarvitaanhan oppimissovellusten tarkoituksenmukaiseen käyttämiseen myös ohjausta ja opetusta. Itse ajattelen, että opettajan inhimillistä läsnäoloa tai saatavilla olevaa etäohjausta ei korvaa mikään tekninen vempele, vaikka se olisi kuinka kehittynyt.

Miettinen veikkaa myös, että vuonna 2040 vanhemmat vievät lapset kouluun vain kasvamaan, ei oppimaan. Sinänsä ihan mielenkiintoinen näkemys, sillä itse asiassa jo tänäkin päivänä opettajien työajasta kuluu merkittävä osa muuhun puuhasteluun kuin oppilaiden opettamiseen. Muistui mieleen vuodelta 2006 erään entisen opettajani Kari-Pekka Lapinojan väitöskirja aiheesta ”Opettajan kadonnutta autonomiaa etsiessä”. Se käsittelee opettajien roolia kasvattajina nyky-yhteiskunnassa. Lapinojan mukaan koulukasvatuksen ja opettajan toiminnan perusteiden määrittely on siirtynyt opettajilta ja kasvatuksen asiantuntijoilta koulukasvatuksen ulkopuolisille voimille. Ja yksi suosikkilainaukseni on tämä: ”Koulusta on tullut ikään kuin yhteiskunnan kaatopaikka, jonka päälle kaadetaan kaikki mahdolliset ongelmat pakolaisista huumeiden kautta yrittäjyyteen.” Itselleni tämä aihe ei ole vieras myöskään sosionomin näkökulmasta, jos miettii vaikkapa lasten ja nuorten psyykkistä oireilua, moniongelmaisuutta ja lastensuojelualan huolestuttavaa tilannetta Suomessa. Oppilasaines voi olla hyvin heterogeeninen, mikä aiheuttaa haasteita koko luokan oppimiselle.

Ja vielä takaisin Miettisen tekstiin. Hän esittää kysymyksiä: Kenen vastuulla on tiedon jakaminen, voisiko koulu ottaa suuremman vastuun kasvatuksesta? Pitäisikö koulussa käydä enemmän moraalisia ja eettisiä keskusteluja? Luin myös kurssilla lähdesuosituksena olleen Rongan blogikirjoituksen teknologian opetus-, ohjaus- ja oppimiskäytöstä. Rongan mukaan tekniikka sulautuu ihmisten toimintaan ja yhdistää meitä. Hänen mielestä teknologian kestävä käyttö pitäisi liittää koulussa muihin aktiivisen ja vastuullisen kansalaisuuden taitoihin. Miettisen kysymysten ja Rongan ajatuksen pohjalta mietin, kuinka kätevästi nykyisin tekniikan avulla voidaan hoitaa kodin ja koulun välistä kasvatusyhteistyötä. Esimerkiksi oppilaitosten hallinto-ohjelma Wilma toimii luotettavana opettajien, oppilaiden ja huoltajien välisenä työkaluna, josta voidaan seurata tiedotteita, opintosuorituksia ja poissaoloja. Tekniikka on myös nopeuttanut kansainvälistä ja kulttuurien välistä yhteistyötä koulujen, oppilaiden, perheiden ja sukujen välillä. Vaikka teknologiakehitys on hidasta kehitysmaissa, on meillä silti yhä paremmat mahdollisuudet saada tietoa esimerkiksi kolmannesta maailmasta lukemalla verkosta uutisia, katsomalla kuvia ja videoita sekä olemalla yhteydessä sähköpostin, sosiaalisen median ja muiden apuvälineiden avulla. Sähköinen ja sosiaalinen media sekä tekniikan kanssa pärjääminen vaatii kuitenkin valvontaa, opetusta ja ohjausta, niin opettajilta kuin vanhemmilta.

Lähteet
Lapinoja, K-P. (2006). Väitös 16.6. Opettaja on vajonnut käskyjen noudattajaksi. Väitöstiedote: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2006/06/tiedote-2009-10-01-20-15-51-205663
Kiili, C. (2012). Väitös: 25.8. Internetlukemista olisi hyvä opettaa koulussa. Väitöstiedote: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/08/tiedote-2012-08-17-12-06-53-863777
Miettinen, J. (2012). Koulutodistus vuonna 2040. Vieraskynä-kirjoitus. http://www.hyvejohtajuus.fi/7619/koulutodistus-vuonna-2040/
Röngas, A. (2011). Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa?. Blogikirjoitus. http://opeblogi.blogspot.com/2011/10/vastahangan-vuori-ja-esteiden-suo-miksi.html\\